Holiday @ Inhambane, Tofo

Torstaiaamuna ahdoimme itsemme täpötäyteen minibussiin ja matkamme Tofolle alkoi. Matka kesti kahdeksan tuntia ja kuskimme oli hermoheikko tööttääjä ja kaahaaja. Parhaimmillaan nopeutta oli varmasti 160km/h ja läheltä piti –ohitustilanteita oli enemmän kuin riittävästi. Perille päästiin kuitenkin turvallisesti ja majoituimme Fatima’s nestin kaislataloon. 

phone number in case of emergency -lappuja on täytelty täällä moneen otteeseen

Meri alkoi pikkuhiljaa näkyä

meidän majamme vasemmalla

Suuntasimme heti rannalle ja jaksoimmekin loppu illan ihastella kaunista maisemaa. Pulahdettiin myös meressä ja bikinit meinasivat muutaman kerran hukkua hurjiin aaltoihin.

Johanna Tukiaisen varpaat bongattu!! (miun siis.. kamalat...)

Yöllä nukuttiin kerrossängyissä ja perjantaiaamuna Martta-kerhomme heräsi kukonlaulun aikaan (ainakin melkein) ja keitti aamupuurot. Keräsimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kyselemään surffilautoja vuokralle. Pahaksi onneksemme aallot olivat muka liian isot, ja jouduimme löhöilemään päivän rannalla. No, saatiinpahan katsella, kun paremmat surffaajat surffasivat ja koitettiin pähkäillä, että miten se surfaus oikeasti tapahtuu.  Illalla kävimme syömässä saksalais-suomalais-hollantilaisen tytön kanssa ja hengailtiin rannalla kulkukoira kainalossa.

ihanat sänkymme

Kaislamajamme kulmilta

Fatima's nestin ravintolan näköalat

Dino's Bar @ Tofo

Minttu ja kulkukoira kaivavat kilpaa..

.. ja kuopasta löytyi rapu!

Meidän kaveri

Lauantaiaamu koitti, ja minä ja Minttu kirmasimme aamupalan jälkeen innokkaina takaisin surffausliikkeeseen! Tällä kertaa saatiin laudatkin mukaan. Reippaina tyttöinä hypättiin laudan selkään ja ratsastettiin aallon harjalla loppu päivä. Tai sitten ei.. No, melkein kuitenkin. Tai no ei ees melkein. Pysyttiin pari sekuntia pystyssä laudan päällä, aallon harjalla, ja se siitä. Mutta yritystä riitti! Monta tuntia yritettiin, eikä mustelmilta ja nirhaumilta vältytty. Oli ihan hullun hieno kokemus ja seuraavan kerran olisin varmasti jo ammattilainen ;)

Keittiö

breakfast of champions

 "Minttu, miten tää nyt toimii?"

 Näitä kulkukoiria riitti, tämä makoili melkein koko päivän rannalla meidän kanssa

 Tämä tais olla paras suoritukseni :D

"SIISTIIII!!!!!"

Lauantai-iltana mentiin syömään hienoon rantaravintolaan, joka osoittautuikin liian hienoksi ja kalliiksi paikaksi meille. Menussa ainut meidän hintahaarukalle sopiva ruoka oli sushi, joten tilattiin kuuteen Pekkaan 10 sushirullaa, naposteltiin ne poskeen ja vaihdettiin ravintolaa. Meidät oltiin aikaisemmin kutsuttu bonfirelle ja lähdettiin sitten ruokailun jälkeen etsimään sitä kokkoa. Ohjeina oli, että ”kävelkää sen ja sen risteyksen ohi niin kauan suoraan, että kuulette viidakkorummun äänen ja seuraatte sitten sitä rumpua” (tai jotain muuta yhtä selkeää). No seurattiin viidakkorummun ääntä, mutta ei löytynyt kokkoa! Meitä rupesi pelottamaan sen verran, että käännyttiin takaisin ja painuimme pehkuihin ennätysmyöhään klo 23!

Sunnuntaina olo oli kuin hakatulla, joka paikkaa särki ja väsymys oli valtava. Se surffaus on oikeesti rankkaa! Päivä meni rannalla makoillessa ja katsellessa paikallisen torin tarjontaa. Illalla juhlimme Lauran yllätyssynttäreitä! Hurjan kiva ilta oli ja mosambikilaisten drinkkien jälkeen oltiin taas nukkumassa ennen puoltayötä (eiku, oikeesti se on tän meidän täysin mummoutuneen unirytmin syytä!) ja seuraavana aamuna herättiin viideltä katsomaan auringonnousua. Auringonnousu oli hurjan hieno!

Ruokakauppa

...Itseltäni loppui tietenkin akku kamerasta tässä vaiheessa..

.. Joten varastin Piian ottamia kuvia :--)

Maanantaille ohjelmassa oli ocean safari! Innolla lähdimme matkaan, oletuksena että pääsemme uiskentelemaan valashaiden, värikkäiden pikkukalojen ja korallien seassa. Totuus kuitenkin iski vasten kasvoja aika nopeasti sen jälkeen kun hyppäsimme veneeseen. Aallot olivat merellä järkyttävän suuret ja suurimmalle osalle tuli huono olo heti kun vene vähäksi aikaa pysähtyi. Metsästimme valashaita jonkin aikaa, ja kun se sitten näkyi keskellä tuulista merta, käskettiin meidän hypätä mereen uiskentelemaan. Tässä vaiheessa Piia oli jo oksentanut muutaman kerran, hän jäi sitten veneeseen ihastelemaan valtameren voimia….. Me muut viisi hypättiin pulikoimaan, osa enemmän ja osa vähemmän onnistuneesti. Muutamat meistä hörppäsivät snorkkelinputkellisia merivettä keuhkoihin ja toiset koettivat epätoivoisesti pysytellä valashain perässä. Tämän jälkeen meitä oli uintikuntoisia enää minä ja Minttu. Seuraavan uintikerran jälkeen jäljellä oli enää Minttu - pahaolo oli päihittänyt myös minut. Samalla veneellä valashaita bongailemassa oli myös kaksi ruotsalaista pariskuntaa, ja voi millaista Suomi-Ruotsi-maaottelua käytiin mielessämme. Oltiin tappiolla aika rankasti, kun ruotsalaiset tuulettivat ilman minkäänlaista pahanolon merkkiä! Ihmeellisiä ne Svedut! Parin tunnin merillä seilaamisen jälkeen päästiin rantaan ja 
loppu päivä naureskeltiin päivän tapahtumille ja loikoiltiin ilta-auringossa

Tässä vielä hieman hymyilyttää.... (mie kyllä taidan vaan keskittyä turvanarusta kiinni pitämiseen)

Meripahoinvoinnin vuoksi enempää kuvia ei ocean safarilta ole.. :D

Pikku pojat kauppasivat koruja

Kunniamerkki hienosta surffauksesta.

Ocean safari tiivistettynä

Paloturvallisuuskriteerit varmasti täyttävä vedenlämmitys-hökkeli

Yks albiino sellane!!

Tiistaina herätyskello herätti 3:30 ja matkamme kohti Maputoa starttasi saman hullun bussikuskin kanssa klo 4:00. Kyllä sitä välillä sulki silmänsä ja kuvitteli olevansa VR:n kyydissä turvallisessa koto-Suomessa. Ruotsalainen pariskunta tuli samalla bussilla ja Suomi tasoitti maaottelussa hienosti, kun ruotsalaisilla iski kauhea pissihätä ja jouduimme pysähtymään kun Ruotsin neito kävi kyykkypissillä puolen bussilastin tuijottaessa häntä ikkunasta. Heja Sverige!

Maputoon päästiin perille hengissä ja ehjänä. Nyt vaan toivon, ettei tarvitse vähään aikaan hypätä minkäänlaisen julkisen kulkuneuvon kyytiin täällä. Tytöt lähtevät viikonloppuna takaisin Suomeen ja miula on hirmuisen haikea olo! Ihania tyttöjä ovat, en haluaisi päästää niitä pois :)