Viikko serologian laboratoriossa on sujunut ihan mukavasti. Ohjaajani puhuu jopa englantia, joka on mukavaa. Ihmiset ovat superystävällisiä ja kyselevät kaikkea kummallista. ”Kuka pesee pyykkisi? Tuleeko teillä lämmintä vettä? Millaisia kondomeja Suomessa on?? Rukoiletko? Syötkö lihaa? Katsotko pornoa???? Miten Suomessa voi juoda olutta talvella, jos siellä on niin kylmä?” Ja monia muita kysymyksiä…
Olen viikon aikana saanut tutkia verestä kuppaa, CRP:tä , HIV:tä ja reumafaktoria. Lisäksi ollaan tutkittu spermaa, pleuranesteitä ja selkäydinnäytteitä. Kaikki ”tautitestit” tehdään pikatestein HIV:stä lähtien. Ohjaajani kyseli, että tehdäänkö Suomessa nämä kokeet automatisoiduilla laitteilla ja vastasin myöntävästi. Hän puolsi pikatestejä niiden halvan hinnan vuoksi. Reagenssit ovat kalliita, mutta kyllä laitteet nopeuttaisivat näytteiden tutkimista ja lisäsivät tuloksien luotettavuutta. Mietin viikon aikana muutaman kerran, että kuinkahan monta väärää positiivista/negatiivista tulosta täälläkin sanellaan.
Suunnitelmissa oli alun perin, että viikonloppuna lähdetään porukalla Swazimaahan. Raja pitää ylittää, että saadaan viisumit päivitettyä. Suunnitelmat jäi kuitenkin vain puheasteelle ja taidetaankin suunnata johonkin rannalle, ja käväistä rajalla siinä samalla.
Päivät ovat maleksineet hitaasti ja tylsästi eteenpäin. Vakavissamme olemme harkinneet, että rupeaisimme käymään täällä tanssitunneilla. Joku suomalainen nainen pitää täällä samba-tunteja! Saisimme jotain ohjelmaa meidän tylsään arkeemme.
Maputo on kaupunkina tosi kaunis ja ihmiset ovat mukavia. Kuitenkin kaikki tuntuu olevan niin sekavaa täällä. Kauppoihin on pitkä matka, liikenne on hullua ja välillä on oikeasti ikävä Suomen järjestelmällisyyttä. Lupaan nauttia juoksevasta ja juotavasta vedestä, julkisesta liikenteestä, liikenneturvallisuudesta, hiljaisista ihmisistä, kylmästä tuulesta, toimivasta hellasta, kylmästä juomavedestä ja imurista kun tulen takaisin Suomeen!
Tästä nyt tuli kauhea valitusvirsi, mutta kyllä täällä ihan mukavaakin on ! :--)
Jopas ovat uteliaita. Kuuluu kulttuuriin... vissii. Varmaan on eroa suomalaisen ja heidän terveydenhuollon käytänteiden välillä. Kyllähän se on raha joka ratkaisee ja siis hoidettavien ihmisten määrä.
VastaaPoistaKyllä varmaan osaatte sitten arvostaa tiettyjä asioita, niitäkin jotka yl. ovat päivänselviä ja automaattista. Osaksi siksi teille tämä matka on varmasti hieno kokemus. Sen saman olisin aina itsekkin halunnut kokea. Ja oppia antamaan arvoa niille asioille, jotka ovat koko ajan läsnä ja joita teemme ilman ongelmia.. Hitsi, haluan tulla sinne tätä kaikkea oppimaan. Elämässä kun ei pitäisi olla mitään itsentäänselvää ja kaikki on aina mahdollista kaikille!!
Muuten todella hyvä idea tuo sambatuntien aloittaminen.. Upeaa ja ehdottomasti teidän täytyy mennä. Se on todella hauskaa ja tiukkaa treeniä.. Jeeee
VastaaPoistakyllä sie äiti osaat arvostaa elämää sellaisenaan, ei tarvii tänne asti tulla :)
VastaaPoistasairaanhoitajana joutuu kyllä näkemään vielä enemmän kurjuutta kun mitä myö tiinan kanssa nähdään. ihan uskomattomia juttuja ollaan muilta tytöiltä kuultu.
samnatunnit olis kyllä ihana kokemus! ja olis kiva päästä vähän urheilemaan täällä :)