tiistai 31. toukokuuta 2011

kotimatka!

Tosiaan viimeiset päivät Mosambikissa olivat haikeita ja lentokentälle pääsemisessä oli pieniä ongelmia. Ricardo oli luvannut kuskata minut lentokentälle ja väitti kyllä tietävänsä miten sinne ajetaan. No, ensimmäisestä risteyksestä kääntyessämme vasemmalle, rupesin miettimään, että ollaankohan menossa oikeaan suuntaa. Varmistin vielä, että tietääkö kuski nyt varmasti mihin ollaan menossa, niin Ricardo sanoi että kylläkyllä.
Reilu puoli tuntia ajeltiin, ja kohta kuski myöntää, ettei hänellä ole mitään hajua missä ollaan. Siinä vaiheessa minulla nousi pieni tuskanhiki otsalle ja hermot kiristyivät. ( lennon lähtemiseen oli 1 tunti). Ajeltiin toiselle puolelle kaupunki ja siitä sitten mietittiin uudelleen että missäs se kenttä nyt olikaan. Parin puhelun jälkeen oltiin onnellisesti oikealla tiellä. Kentälle päästiin ja juoksin check iniin, joka sulkeutui klo 17.00. Minä olin tiskillä 16:57. Check inistä hirmuista vauhtia turvatarkastuksen läpi portille. Portilla virkalijat ilmoittivat minun olevan viimeinen matkustaja ja totesivat vielä "Marika??" "yes" "but not Maricas??? ;))"
Ihanaa, että viimeiset sanat jotka Mosambikissa kuulen ovat naljailua nimestäni!
Koneeseen portilta juostessani vastassa oli SULJETTU lentokoneen ovi ja hämmentynyt mies työntekijä oven edessä. Minä ilmoitin, että vielä pitäs kyytiin ehtiä ja koputeltiin siinä sitten joku aika koneen oveen, että joku sen minulle avaisi. Avattiinhan se, ja pääsin kyyttiin. Loppu matka sujuikin ilman ongelmia, osasin vaihtaa koneita ja sain jopa nukuttua.


 Munich

Vastassa Helsinki-Vantaalla oli joukko rakkaita mussukoita ja itkuhan siinä pääsi kun Tumppi-eno juoksee käytävällä vastaan! Ruisleipää sain mutustella Kuortin ABC:llä ja äiti oli tehny kotiin kasan lihapullia. Jee!

Nyt mie oon Kuopiossa tsekkauttamassa ettei miussa ole ylimääräisä pöpöjä.
Onhan sitä ikävä sinne. Taidan kyllä mieleltäni vieläkin olla Mosambikissa, tänään kun äiti soitti minulle, niin hetken mietin että mitä ihmettä se äiti tänne (Mosambikiin) soittelee, hirmu kalliiks tulee puhelut!Kunnes sitten tajusin, että ainiin. Höh

 Eliana, Conrad, Maricas and Hanna-Reetta
 Bruno
 Ricardo

2 kommenttia:

  1. Kyllä se sielu perästä tulee! Voi mennä muutamia viikkoja. Sitten yhtäkkiä onki semmonen olo, ettei missään ole ollenkaan! Onneksi jäi iso kasa mahtavia muistoja ja tuhansia valokuvia. Love u sisters! Ja ei muutako uusia seikkailuja suunnitelemaan...

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että se sielu sieltä joskus saapuu. Ihana matka oli kyllä ja ihana oli olla sielä! teijänkin kanssa oli ihan kivaa;) noei, teijän kanssa oli ihan huippua <3
    love you sisteeers!
    ps. mie tässä kattelen äkkilähtöjä.

    VastaaPoista